KOIRAELÄMÄÄ

Minäpäs nyt alan postailemaan tämän meidän uuden tulokkaan päivistä! Mutta ennen sitä kerron vähän koirataustaa. Eli 22.3.2001 syntynyt Alma, kultainennoutajanarttu saapui meille sillon vuonna 2001 toukokuussa. Alma oli huippukoira, ymmärsi melkeen mitä vaan sille nyt ikinä toimittelikin. Kahta viikkoa vaille 11vuotta se meillä täälä onnellisesti eli. Tässä nyt sitten on siitä muutama kuva. 

 Alma 2001

ALMA jalkapallokentällä!

Alma oli niin mun mussukka ja kaikkien muidenkin. Se rakasti uida ja noutaa kaikkea. Tuntui että sillä oli aina kaikki hyvin. Eikä koskaan mitään hätää. Se rakasti olla ihmisten lähellä ja melkeimpä ihan sama kuka se ihminen sitten olikaan.

Jouluna sitten laitettiin Almalle rillit ja huivi päähän ja otettiin kuva. Ei se niistäkää mitää sanonu, kuhan jatkoi torkkumista. Oli se kyllä uskomaton otus. Niin RAKAS.

Almalla oli hyvä elämä, paljon ystäviä ja ihmisiä, ketkä siitä niin välitti. Lenkilläkin kun oli, ei se ollut koskaan kiinni. (Sehän kävi lenkillä välillä yksinkin..) Sillä oli kaiken näköisiä erikoislupia, naapurissa se kävi syömässä välipalan. Niin moni tiesi Alman. Lenkillä kerran sanoin Almalle että tuuppa nyt vierelle, kun koira tuli vastaan. Niin se vastaantulija koiranomistaja kaukaa jo huikkas että "voi se Alma tulla.". Ihmettelin että mistäs sinäkin Alman tiedät. Mutta kaikki tän seudun lenkkeilijät ja muut sen jo tunsi.

 Alma sai ihanan tollerin kaveriksi tammikuussa 2011, Tildan. (s.6.11.2010). Alma kaipasi piristävää seuraa ja sitä Tilda nimenomaa oli! Tilda on siis siskoni koira ja ne asuu meistä kilometrin päässä, mutta meillä "mummulassa" Tilda on aina melkeen ollut. Alma sai sen kanssa olla syksyyn 2011 asti, eli noin 10kk ja sillon Tilda olikin vuoden ikäinen ja joutui muuttamaan kotiin!

 Tässä yläpuolella siis Tilda. Tilda siis joutui muutamaan kotiin, koska sillon syksyllä meille saapui lapinkoira Helmi, 6v. Sen omistajan muutti Lontooseen talveksi ja Helmi tuli meille. Tilda siis olisi voinut olla meillä, mutta Helmi ei voinut sietää kissamaista, nuorta ja riehakasta tolleria!

 Tässä siis Helmi! Oli se niin ihana otus vaikka Tildasta ei tykännytkään. Onneksi se Alman kanssa tuli toimeen! Alkuaikoina kun Helmi saapui, yritettiin niitä Tildan kanssa tutustuttaa, mutta ei siitä mitään tullut. Ja näin sitten Helmi sai Tildan etukäpälän suuhunsa ja satutti sitä pahasti! Iltamyöhään lähdettiin päivystykseen Tildan kanssa ja matkaakin sinne oli ehkä 40km. Tildalle tuli tikkejä useita ja kipsi! Kyllä on sen jälkeen nämä kaksi pidetty kaukana toisistaan.

 Mutta sitten maaliskuussa.. Rakas noutaja Alma, kuka oli kaikille aina kiltti ja nöyrä, niin kuoli.. Meillä on sitä surettu monet hetket, kuinka ihana se olikaan. Ja Alma oli niiin monelle tuttu koira, että suru oli varmasti muillakin kun vain meidän poppoolla..

Tildakin kävi Alman hyvästelemässä ennen hautaamista. Ja olihan Tildalla ja Helmilläkin suru, eikä kummallakaan ollut sitä Alma-kaveria. Molemmat oli aika yksinäisiä, kun ei niistä toisillensa ollut kuin tappeluseuraa. Tilda kyllä viihtyi kotonansa ilman koira-kaveria. Mutta Helmi oli vähän surullinen meillä täälä.. Mietittiin että kuka muu koira olisi semmonen kun Alma, että tulisi myös Helmin kanssa toimeen...

 ....onneksi me sitten löydettiin Helmille sopiva kaveri, jota se näki aina välillä. Aimosta siis saatiin huippukaveri Helmille. Aimo on sakemanni-risteytys, ja siitä asti kun se tuonne naapuriin tuli, niin oon yrittäny sitä aktiivisesti lenkittää ja hoitaa, mutta vähemmälle se sitten jäi, kun näitä koiria piisaa ja hevosiakin pitää päivittäin hoidella..

 Helmi sitten lähti meiltä tuossa kesäkuussa ja Tilda tuli takaisin mummulaan! Olihan se haikeeta päästää Helmi lähtemään, oli se semmonen nallekarhu, mutta kyllä minä sitä vielä joskus nään!

Tilda on meillä täälä mummulassa ollut nyt tähän päivään asti, välillä tietysti kotona! Tila on niin sanotusti kaksikotinen. Se on omaittensä aivan niinku kotonansa sekä omas kotona ja täällä mummulassa. Tildan avulla on jotenkin Almastakin päästy yli vaikka vieläkin se on oma surunsa..

Tilda täytti 6.11.2012 2-vuotta! Ompas se jo iso tyttö. Ja se on tosi paljo rauhottunu ja lenkilläkin voi pitää irti jo jonkuverran. Toisten koirien luo se kyllä menee jos semmosen sattuu näkemään!

Me ollaan täs viimeviikko höpisty äitille ja isälle uudesta koiranpennusta.. Mutta isä ei oo ollu jutussa mukana ollenkaa ja äiti sano ettei olis vielä kypsä ottamaan uutta, että Almaa niin paljo vielä muistelee ja miettii.. Keskiviikko-iltana me katteltiin netistä ja äiti oli jo vähä että no kattottaaskö välillä lappista, että jos semmonen otettais nytten. Ja taas se sanokin että, kyllä mää taidan koittaa jos voitas olla ilman koiraa, Tilda riittää..

Mutta niin.. Torstaina yritettiin vielä niille että otettais nyt! Mutta ei.. Perjantai-iltana sitten puhuin äitille ja sitä lämmiteltii Eevan kans(kaksonen), että otetaan nyt ja näytettiin kuvia ja ilmotuksia.. Sitte isä tuli siihen nii mä kysyin että, "no mitäs mieltä isi sää oot tästä pennusta jos otettais..". Olin iha varma et isi sanoo että huhhu että nyt ei oteta. No se sanoki että "annappa numero niin soitetaa.". No ne olikin sitte varattuja penikoita. Mutta siinä oli heti toinen ilmotus perään..

"Kolme kultaisennoutajan narttupentua Lappajärvellä

Myydään kolme kermanväristä suloista kultaisennoutajan narttupentua. Pennut syntyneet 30.8, joten luovutus sopimuksen mukaan, vaikka heti. Pennut on madotettu ohjeenmukaisesti kolme kertaa ja eläinlääkäri on tarkastanut ja siruttanut pennut. Pennut rekisteröidään kennelliiton fi-rekisteriin ja maksan pennuille ensimmäisen vuoden Golden Ring jäsenyyden. Lisätietoja soittamalla tai sähköpostilla."

Isi soitti sinne ja sielä oli penikka vapaana.. Ne sitten sopi hinnasta. Ja isi sille omistajalle sano että "huomenna haetaan pois." Me Eevan ja äitin kans vierestä kattotaa silmät suurella, että nyt ku isä on puhelimen päähän saatu niin on se kumma. Iha mielissään oltiin! Sitte isi anto sille sinne mun numeron, kun siinä oli jotain pikkujuttua vielä selvitettävänä. Ja sitten sieltä tulikin jo kuva siitä!

Kun tuon kuvan näin, sanoin äitille heti että se on sitten SAIMA, äiti sano että no niin on! Me ei sitten kerrottu kellekkään meidän perheestä muille, vain äiti,isi, minä ja Eeva tiedettiin ja Liisalle kerrottiin illalla.

Mulla oli lauantaina aamuvuoro ja kahelta loppu! Eeva ja Liisa oli käyny ostamas penikalle jotakin miitä nyt tarvii lähipäivinä. Pannan ja flexin ne oli ostanut, sekä pennun ruokaa vaikka mukanakin saatiin jonkun verran. Ja sitten semmonen aika iso häkkii, mutta mikä mahtuu kuitenkin meidän huoneeseen ihan hyvin. Ja se ihan sitä varten, että se saa sielä nukkua ja että sillä on joku paikka mihin se saa mennä ihan yksin ja rauhottua.
Sitten ku mulla loppu työt, me lähettiin hakemaan sitä minä, Eeva, Liisa ja Maria. Kotona sitten mukava ylläri kaikille, myös TILDALLE! Voi että kun me päästiin paikan päälle "pentukotiin", ei sitä voinu ku ihastella. Niin pieni ja rauhallinen.

Pentujen kasvattajan koti ja ympäristö oli tosi ihana. Ja tosi ihana pikkuperhe sielä näitä pentuja hoivas. Kasvattaja oli ihan huipputyyppi. Oli tosi mukavia ja kaikki on nyt ollut kyllä niin ihanaa ja sujuvaa!

Tämä äiti-koira nimeltään FINNGREEN ZANDORA eli "MOONA", oli niin suloinen vaalea nuori kultsuäiti! Se kyllä aivan ihana!! Niinku nämä kaikki penikakkin!Matka meni hyvin, eihän Lappajärvelle ole kun se 80-85km. Kotona se todella oli ylläri ja voi Tildakin oli niin onnellinen tästä tulokkaasta. Äitin syliin se ensimmäisenä pääsi. Koko ilta sitä ihailtiin isolla porukalla, yö 12 asti. Sitä se vähän ihmetteli kun lapsia oli ehkä 10 ja meteliä mukavasti.

Kun hetken hoiteli Saimaa ja piti sylissä, niin kylläpäs Tilda näyttikin sievältä ja hoikalta sen jälkeen! :) Saima oli kuulemma kovin syömään ja varmasti myös rauhallisimmasta päästä näitä pentuja. Tilda ja Saima sai nukkua ekan yön yhessä ja tänään Tilda menikin sitten joksikin aikaa kotiansa.

 Kokoillan sen piti saada jotaki jyrsiä, se omi Tildan nallen, mutta kyllä Tilda sen anto sille iha mielellään. Voi että kun oon tyytyväinen penikkaan, vielä kun se hätäpissojen päästämis -vaihe menis ohi. Aika hyvin se jo osaa käydä tarpeensa tekemäs lehdelle tai ulos. Mutta Saima on tosiaan nyt 10 viikkoa ja 3 päivää eli 2kk,2vk ja 3pv ja painoa on tasan 8kg. Hyvin voiva ja terve pentu. Ruokahalua tosin riittää!

Niitä oli siis 1 uros ja 7 narttua. Mutta yksi sielä on ehkä vielä vapaa, se oli vähän kysymysmerkkinä

Tommonen tosi hyvä kirja saatiin mukaan, mistä löytää varmasti kaiken tarvitseman tiedon!

Tässä sitten tältä päivältä kuvia! 11.11.2012
Saima on reipas pikkutyttö, ja kokoajan olis kovasti tän talon isännän sylissä. Sen perässä juoksentelee. Saima tulee luokse loistavasti, ei tartte ku pikkuse viheltää niin se tulee kovaa kyytiä. Nimi on tietenkin vielä hukassa. Ihan saman minkä nimen sille sanoo ja vähä viheltää niin se tulee! :) Aika hauska tapaus ja toivottavasti tästä saadaan samanlainen kokoperheen sydänkäpynen niinkun Alma oli. Ja kyllä mä nyt luotankin, että Saimasta kasvaakin semmonen. :)

Vihdoinkin nyt meillä on tämä suloinen pikkuinen noutaja!

-OTTIILIA-